Elämänpuu 2017-2018


PARVEKE-RUUSU


IMG 3595

Ostin ruusun äiidille äitienpäivä lahjaksi ja nyt se on minun omalla parvekkeella, kun se ei ole suostunut kukkimaan, niin kuin olisi pitänyt. 

Tämä episodi on hauska ja kuvaa hyvin elämänkulkua täällä Lahdessa lähes 90 vuotiaan äitini kanssa. En syytä ketään, mutta tässä yhteydessä on aivan pakko pysähtyä pohtimaan sitä, miksi minusta tuntuu, että kaikki on minun syytäni. 

Kuuntelin aikani  äitini valitusta, kuinka hänen saamansa kukka vaikuttaa aina vain nuutuneelta. Lisäksi tiedustelut mistä se on ostettu ja niin edelleen eivät tunnu hyvältä, vaikka tiedän, että ei hän mitään pahaa omilla kommenteillaan tarkoita. Sen verran ne kuitenkin koskettivat, että kävelin kukkakauppaan ja ostin uuden kukoistavan ruusun hänelle ja kaappasin aikaisemmin ostamani mukaani. Nyt se viettää aikaansa minun omalla parvekkeella, odotan mielenkiinnolla mitä sille tapahtuu.

Muura-hainen ryhtyy luojaksi 2

IMG 3594


Kirjan sivulla 180 muurahainen kysyy tähdeltä ”Onko tämä kaikki sattumaa vaiko satumaa. Ajattelin juuri sinua ja siinä sinä olet, mielitähteni”.

Kirjan tekijä jatkaa:

"Jokainen joutuu itse elämään kaikki ajatuksensa, jotta näkisi niiden vaikutuksen muihin, joita ei ole”

Tunnen suuren kaipuun niihin keskusteluihin, joita kävimme edes menneen Marja Holmin kanssa. Hän ei ole kuollut, vaikka hänet on tuhkana mereen ripoteltu. Kirja ja hetket sen kanssa kertovat toisenlaisesta todellisuudesta, jossa ei ole huolia ja murheita. 

Kiitollisuus valtaa mielen, hienoa ajatuksen virtaa ja suurta kaipuuta.

Kun aika pysähtyy

IMG 3586

Elämänpuumatka on jatkunut nyt jo yli puolen vuoden ajan. Pääsimme matkassa eteenpäin hyvin aina sen puoleen väliin saakka, jossa tapahtuu outo pysähtyminen. En osaa selittää, tätä mitenkään tarkemmin, tuntuu kuin kaikki olisi pysähtynyt, ainoa mikä vaihtuu on päivämäärä kalenterissa, joskus tuntuu, että sekään ei vaihdu. 

Kävelen nyt Helsingin keskustassa ja mieleni yrittää löytää vastauksia tai syitä pysähtyneisyyteen, eikä niitäkään löydy, vaikka meille on sanottu Etsikää niin löydätte.

Selkeä ja varma muutos on siinö, että kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät ovat nyt todellisuutta. Luontokin tuntuu olevan hämmästynyt lämpimästä ilmasta ja auringon paisteesta, jotka tuntuvat epätodelliselta, varsinkin jos niitä vertaa tämän kevään sateisiin ja koleisiin ilmoihin.

Outohan tämä on, muuta en osaa sanoa.

Kuka etsii mitäkin 2

IMG 3548
IMG 3529

Varis etsii pensaan juurelta itselleen syötävää. Hetken kuluttua kävelen American Car Show:ssä ja minun mieleni on kiinnostunut kiiltävistä ja hohtavan puhtaiksi puunatuista autoista ja moottoripyöristä.

Varista kuvatessani ajattelin, että ei noin pullealla variksella voi olla nälkä. Sama ajatus nousee nyt ylös omalla kohdallani muodossa ”Miten onnelliseksi tulisin jos minulle olisi kiiltävä auto?”

Kuva seinällä

IMG 3546

Herään aamulla ja istahdan sängyn laidalle ja näen seinälle heijastuvan kuvion. Ikkunan sisäpuolella roikkuu lasiveistos, jonka lävitse aurinko heijastaa kuvan seinälle. 

Tiedän, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun näin tapahtuu, mutta vasta nyt käsityskykyni rekisteröi tämän heijastuman, jossa keskellä oleva punainen kuvio liikkuu taian omaisesti. 

Heijastus on monitasoinen ja katselen sitä ihaillen, mieleni ollessa täysin hiljaa. Minulla ei ole yhtään ajatusta, mutta jonkin minun sisälläni kokee rauhaa ja havainnoi seinällä olevaa kauneutta.

Hieno heräämisen hetki.

Kissojen salainen elämä

Kirjoitin nyt aamulla viime perjantaina pidetyn kehityspäivän muistiota puhtaaksi kotitoimistolla. Televisio oli jäänyt olohuoneeseen auki, mutta se oli äänettömällä, jotta ääni ei häiritsisi työtäni. Kellon lähestyessä puolta päivää tunnen näläntunteen, haen kengät eteisestä ja olen juuri laittamassa niitä jalkaani, kun katseeni jää kiinni televiossa olevaan kuvaan.

Olen kuin lumoutunut, kissan syvälliset silmät katsovat minua ja ymmärrän kissan olevan lähes autuaassa onnellisuuden tilassa, mutta samanaikaisesti se on myös vahvasti läsnä kaikessa siinä mitä sen ympärillä tapahtuu. En kuule selostajan ääntä, eikä siihen ole mitään tarvetta. Kuulen itseni sanovan ääneen: ”sinä olet valtavan kaunis”.

Olen hämmästynyt tuosta lausesta, en niinkään siitä, että se tuli kuin varkain suustani ulos, vaan siitä, että siinä on niin valtavan paljon totuutta. En pysty määrittelämään tätä totuutta, sen määrää, enkä myöskään muotoa, eikä se edes tunnu mitenkään tarpeelliselta.

Saan kengät jalkaan ja maalliset ajatukset täyttävät mieleni. Hieno hetki, kiitos siitä.

Runot muuttuvat todeksi

Metsätie avautuu eteeni kuin luminen kouru, joka johtaa määränpäähän. Paikka on minulle tuttu, mutta joka kerta se näyttää uudelta ja jokaisella kerralla minulla on suuri tarve kysyä neuvoa perille, aivan matkani viime hetkillä.

Majataloon-johtava-tie-lumen-peitossa

Minulla ei ole tietoa siitä, mitä nyt tällä kertaa tulee tapahtumaan, mutta se ei ole tärkeää, olen enemmän huolissani siitä, kuinka saan sisälläni olevan lähes jatkuvan kiireen tunteen pois mielestäni.

Ystäväni, joka lähti mukaani on hieman hämillään ja kyselee ”minkälainen tämä tilaisuus on? voiko sinne tulla mukaan, kun en edes tunne ketään sieltä?”. Vastaan hänen kysymyksiinsä hiljaisuudella, sillä en tiedä mitä niihin pitäisi vastata. 

Lumisen tien päässä on mökki, jonne saavumme. Meidät otetaan iloisesti vastaan ja runot alkavat muuttumaan todeksi. Teemme hoitoja toisillemme, Markku lausuu runoja ja kaikki on erinomaisen hyvässä tasapainossa. Mieleni on haastavaa ymmärtää, sitä mitä todella tapahtuu.

Paluumatkalla kerron ystävälleni: En muuten ollut ennakkoon kenenkään yhteydessä, en kysynyt keneltäkään lupaa siihen, saatko tulla mukaan, nyt varmaankin ymmärrät sen, että se ei ollut edes tarpeen. Asiat menevät niinkuin on tarkoitus, siitä olen kiitollinen.

Runoja saa Markku Lehdolta, hän on myös lausunut niitä musiikin säestyksellä:

http://www.manttavilppula.fi/kaupunkipalvelut/kirjasto/ajankohtaista/markku-lehto-lausuu-kirjoittamiaan-runojaan-kolhon-kirjastossa-pe-2.3-klo-18/

Oikea aivo-puolisko ja sen toiminta

Intian reissun aikana törmäsin muutaman kerran tilanteeseen, jossa minun oli hyvin vaikeata hahmottaa kuka olen. Näissä tilanteissa luonteenomaista oli kiireettömyys ja samalla huolettomuus kaikista niistä taakoista, joita kohtaamme arkielämässä. Kerroin tuntemuksistani ystävälleni, joka kehotti minua katsomaan Ted Talk- jakson, jossa Jill Bolte Taylor kertoo oman oivalluksensa, jonka hän oli kokenut verisuonen pullistuman yhteydessä omassa tietoisuudessaan.

Screenshot 2018-03-11 12.35.58

En voi väittää, että olisin ollut lähelläkään sitä, mitä tämä nainen on kokenut kertomansa mukaan, mutta joitakin yhtäläisyyksiä kokemuksissa selkeästi on. En osaa sanoa, onko tämä päätelmäni oikea, mutta tunsin vahvasti Intiassa sen, että olin yhtä luonnon ja elämän kanssa. Noiden hetkien aikana, minun oli hyvin vaikeata tietää, kuka olen, eikä sillä tuntunut olevan sen edes sen kummemmin mitään merkitystä. Jukka Korhonen oli hävinnyt jonnekkin, mutta tunsin kuitenkin katsovani maailmaa niiden silmien ja ajatusmaailman läpi, joka oli minulle tuttu. Kokemus oli hyvin rauhoittava, eikä siinä ollut mitään pelottavaa, päin vastoin. 

Ted Talkissa Jill kertoo elävästi sitä, miten aivoissa tapahtunut vamma avasi hänelle uudenlaisen ikkunan tietoisuuteen, joka on meissä kaikissa, mutta piilossa loogisen ja ajattelevan mielen taustalla. Jos tämmöiset heilahtelut jatkuvat, minun pitää mennä tutkituttamaan pääni tai sitten siirryn vain joustavasti tilaan, jossa olen hävittänyt oman identiteettini, ota ja tiedä.

Tästä linkistä löydät mielenkiintoisen näkökulman ihmismielen toimintaan:

https://www.ted.com/talks/jill_bolte_taylor_s_powerful_stroke_of_insight?language=fi#t-162542

Mikkeli mielessäin

Maaliskuu saapui ylättäen havahduttaen mielen siihen, kuinka nopeasti aika kulkee nykyisin. On hyvin vaikeata hahmottaa viikkojen kulumista, ne siirtyvät menneisyyteen sellaisella vauhdilla, mitä en ole aikaisemmin kokenut, siltä se ainakin tuntuu. 

mikkeli

Tänään aloitimme tarjouksen tekemisen, jossa asiakas haluaa nähdä työsuunnitelmasta videokoosteen. Ensi alkuun ajatus tuntuu oudolta, mutta mitä enemmän kokonaisuus alkaa hahmottumaan, sitä selkeämmältä liikkuvalla kuvalla ja äänellä varustettu kooste tuntuu.  

Miten paluu arkeen tapahtuu

Paluu Suomeen ja lähes 50 asteen lämpöero on mielenkiintoinen ilmiö, johon ihmismieli törmää, kun olosuhteet muuttuvat matkustamisen ansiosta. 

IMG 0342

Kirkkaan sininen taivas sekä noin 15 asteen pakkanen nostavat esiin kysymyksen, mitä minä ja me teemme täällä kaiken tämän kylmyyden keskellä? En ole nähnyt koko päivän aikana yhtään hymyilevää ihmistä, ehkä sellaisiakin on, mutta he eivät ole tulleet minua vastnaa. Ihmiset ovat kuin käveleviä robotteja, joista on hyvin vaikeata sanoa, minne he ovat mennossa tai mistä he ovat tulossa. 

Intiassa kaikki oli iloisessa kaaoksen omaisessa tilassa, mutta jotenkin minulle jäi sellainen tunne, että he olivat enemmän läsnä elämässään kuin me hyvinvointi Suomessa elävät kansalaiset, ehkä on vain parempi puhua omasta puolestaan.

© Jukka Korhonen 2018