Elämänpuu 2017-2018


LAPSUUS


Maailma ei tunnu muuttuvan kovinkaan paljoa, vain näkökulma ja tarkastelupiste vaihtuvat sen myötä, kun ikää tulee lisää. 

IMG 3624

Olen nyt Kajaanissa lapsuuden maisemissa, jossa jo noin 50 vuotta sitten vietimme kesäpäiviä eläinten ja maalaiselämän parissa. Ruohon tuoksu täyttää ilman, hevonen tarkkailee ensin ihmisiä ja kun leivänpalaset on syöty se käy tuoreiden heinien kimppuun. Hevosesta huokuu ajaton tyytyväisyys elämään, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaa.

Esitys


Screenshot 2018-07-10 11.20.05

Gnostilaisen seuran kesäpäivillä minulle avautuu tilaisuus puhua elämänpuumatkasta sekä Kabbalah:ista henkisistä asioista kiinnostuneille ihmisille. 

Olen taas kertaalleen lupautunut puhumaan jättiläismäisen suuresta ja monitasoisesta asiasta. Näin on käynyt useasti aikaisemminkin, en vain osaa sanoa ei kun minulta pyydetään jotakin.

Koen lyhyeen alustukseen varatun ajan riittämättömäksi, kuinka osaan puristaa ja kiteyttää asiat, joita olen tutkinut yli vuosikymmenen ajan sellaiseen muotoon, että muutkin ymmärtäisivät mistä puhun. 

Valmistelun yhteydessä löydön netistä kuvan, jossa mies on lähdössä kiipeämään puuhun, se kuvaa hyvin sitä, kuinka vähän ja kuinka alussa olen itsekin tämänkin asian suhteen.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, on ajatukseni kun valmistelen esitystä.

Sana


IMG 3623

Kabbalah ja Elämänpuu ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden sekä ihmisen henkisen kehittymisen kuvaajana on yhtä kryptinen ja vaikeasti hahmotettava, kuin luentopaikalla olevan WiFi- verkon salasana.

Miksi emme osaa hyväksyä asioita yksinkertaisella tasolla ilman monimutkaisia prosesseja ja ajatusmalleja. Rakennanko itse omat vaikeuteni ajattelemalla asioita aivan liian monimutkaisella tasolla, ja mitä minulta jää huomaamatta, kun yritän ymmärtää asioiden taustalla vallitsevia ilmiöitä ja voimia.

Ulkona paistaa aurinko ja voisin nauttia kesän lämmöstä, mutta nyt minä kuitenkin jännitän ja syötän monimutkaista koodia tietokoneelle, samalla kun jännitän juuri alkavaa luentoa elämänpuusta.

Olemme melkoisella varmuudella älymme vankeja, miten tästä vankeudesta voisi vapautua?

90 vuotta


IMG 3618

Pidetäänkö 90-vuotispäivät vai ei? Siinäpä vasta kysymys.

En minä näin vanhana halua enää vanhentumista juhlia, sanoo äitini, joka täyttää muutaman päivän päästä 90 vuotta. Vielä muutama päivä sitten hän oli sitä mieltä, että mitään päiviä ei pidetä, mutta samalla hän leipoo pullaa ja kakkuja, koska vieraat tulevat kylään.

Yritän osaltani pysyä mahdollisimman neutraalina, mutta aika ajoin tekisi mieli huutaa, että päätä jo ihmeessä, sillä tämä jatkuva soutaminen ja huopaaminen käy hermojen päälle.

Ihmisyys on minulle todella haastavaa, sillä en oikein tiedä miten päin minun pitäisi missäkin tilanteessa toimia. Erityisen haastavaa on olla mukana, jos ei edes tiedä mitä pitäisi tehdä.

Lontoo


IMG 3615

"Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista…” Juicen laulun sanat kaikuvat mielessäni, kun kävelen Carnaby- kadulla Lontoossa.

Kaikki tuntuvat olevan matkalla jonnekin, minä myös, en vain tiedä mihin olen menossa. Tämä hieman outo olotila, jossa aika ajoin tuntuu vahvasti siltä, että en itse liiku mihinkään, vaan olen pysyvästi paikallani, maan liikkuessa allani, on kuin uni, jossa myöskään ei liikuta mihinkään.  Kun pydähdyn niin maakin jalkojeni alla lakkaa liikkumasta.

Jokaisella kaupungilla on oma luontainen olemuksensa ja se jos mikä tekee kaupunkimatkailusta mielenkiintoista. Kukin tarkastelee asioita omalla tavallaan ja tämä on minun tapani, onko se outo? ehkäpä niinkin.

Peitto suojaa kylmältä


IMG 3613

Kun ulkona on kylmä, niin lämmin peitto suojaa ihmisen kylmältä. Mitä tapahtuu, kun on sisältä kylmä, mikä antaa suojaa silloin. Tämä kysymys on noussut viime viikkojen aikana useaan otteeseen ylös, kun olen yrittänyt löytää vastauksia omaan itsekriittisyyteen ja sen myötä syntyvään ilottomuuteen. 

Sisäinen kylmyys on melkoisella varmuudella itse aiheutettua, mutta minkäs teet, kun edes peiliin katsominen ei auta. 

Kuulin tarinan, jossa kerrottiin naisen etsivän kadonnutta kaulakoruaan huolestuneena. Kaulakoru löytyi lopulta hänen omasta kaulastaan, kun ystävä kertoi sen olevan siinä. 

Olen samalla tavoin sokea omalle itsekritiikille ja elämän ilottomuudelle. Kuka on minussa se, joka nostaa kriittisyyden tärkeimmäksi, vaikka asioita voisi katsoa vaalean punaisten ja iloisten silmälasien läpi.

Hyvä kysymys, mutta mistä siihen löytyy vastaus?


Parveke-ruusu


IMG 3595

Ostin ruusun äiidille äitienpäivä lahjaksi ja nyt se on minun omalla parvekkeella, kun se ei ole suostunut kukkimaan, niin kuin olisi pitänyt. 

Tämä episodi on hauska ja kuvaa hyvin elämänkulkua täällä Lahdessa lähes 90 vuotiaan äitini kanssa. En syytä ketään, mutta tässä yhteydessä on aivan pakko pysähtyä pohtimaan sitä, miksi minusta tuntuu, että kaikki on minun syytäni. 

Kuuntelin aikani  äitini valitusta, kuinka hänen saamansa kukka vaikuttaa aina vain nuutuneelta. Lisäksi tiedustelut mistä se on ostettu ja niin edelleen eivät tunnu hyvältä, vaikka tiedän, että ei hän mitään pahaa omilla kommenteillaan tarkoita. Sen verran ne kuitenkin koskettivat, että kävelin kukkakauppaan ja ostin uuden kukoistavan ruusun hänelle ja kaappasin aikaisemmin ostamani mukaani. Nyt se viettää aikaansa minun omalla parvekkeella, odotan mielenkiinnolla mitä sille tapahtuu.

Muura-hainen ryhtyy luojaksi

IMG 3594


Kirjan sivulla 180 muurahainen kysyy tähdeltä ”Onko tämä kaikki sattumaa vaiko satumaa. Ajattelin juuri sinua ja siinä sinä olet, mielitähteni”.

Kirjan tekijä jatkaa:

"Jokainen joutuu itse elämään kaikki ajatuksensa, jotta näkisi niiden vaikutuksen muihin, joita ei ole”

Tunnen suuren kaipuun niihin keskusteluihin, joita kävimme edes menneen Marja Holmin kanssa. Hän ei ole kuollut, vaikka hänet on tuhkana mereen ripoteltu. Kirja ja hetket sen kanssa kertovat toisenlaisesta todellisuudesta, jossa ei ole huolia ja murheita. 

Kiitollisuus valtaa mielen, hienoa ajatuksen virtaa ja suurta kaipuuta.

Kun aika pysähtyy

IMG 3586

Elämänpuumatka on jatkunut nyt jo yli puolen vuoden ajan. Pääsimme matkassa eteenpäin hyvin aina sen puoleen väliin saakka, jossa tapahtuu outo pysähtyminen. En osaa selittää, tätä mitenkään tarkemmin, tuntuu kuin kaikki olisi pysähtynyt, ainoa mikä vaihtuu on päivämäärä kalenterissa, joskus tuntuu, että sekään ei vaihdu. 

Kävelen nyt Helsingin keskustassa ja mieleni yrittää löytää vastauksia tai syitä pysähtyneisyyteen, eikä niitäkään löydy, vaikka meille on sanottu Etsikää niin löydätte.

Selkeä ja varma muutos on siinö, että kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät ovat nyt todellisuutta. Luontokin tuntuu olevan hämmästynyt lämpimästä ilmasta ja auringon paisteesta, jotka tuntuvat epätodelliselta, varsinkin jos niitä vertaa tämän kevään sateisiin ja koleisiin ilmoihin.

Outohan tämä on, muuta en osaa sanoa.

Kuka etsii mitäkin

IMG 3548
IMG 3529

Varis etsii pensaan juurelta itselleen syötävää. Hetken kuluttua kävelen American Car Show:ssä ja minun mieleni on kiinnostunut kiiltävistä ja hohtavan puhtaiksi puunatuista autoista ja moottoripyöristä.

Varista kuvatessani ajattelin, että ei noin pullealla variksella voi olla nälkä. Sama ajatus nousee nyt ylös omalla kohdallani muodossa ”Miten onnelliseksi tulisin jos minulle olisi kiiltävä auto?”

© Jukka Korhonen 2018